3.4. - Dongtai Lu ja Hooters

Viimeistä viikonloppua Kansantasavallassa juhliaksemme asetimme kellot herättämään vasta kahdeltatoista. Kuitenkaan ei vielä siinä vaiheessa tehnyt mieli nousta ylös, joten torkuttelimme aina yhteen asti. Nukkuminen on niin kivaa!

Kummempia suunnitelmia ei tälle päivälle ollut, sää ei ollut otollinen pilvenpiirtäjässä vierailuun, joten päätimme siirtää sitä edelleen. Timo oli löytänyt Googlesta pienen kadun, jossa myytiin kaikkea vanhantyylistä kamaa, Mao- ja Buddhapatsaita yms. Päätimme siis suunnata Dongtai Lu:lle. Huomasimme Guilinilla uudenlaisen taksin, jota telkkarissakin oltiin mainostettu. Expotakseiksi näitä vissiin kutsuvat. Kyseessää oli Volkswagen Touran, mittari kertoi että sillä oli ajettu vähän reilu 1000km. Kyyti oli erittäin hyvää. Ilmeisesti paikalliset eivät ole oikein tottuneet vielä näihin Expotakseihin, sillä takseina täällä on toiminut viimeisen 25 vuoden aikana vain VW Santanoita.

Yllätyin kuinka erilainen meininki voi olla vain kilometrin päässä People's Squaren korkeista toimistotaloista ja kivenheiton päässä Xintiandin länkkäribaarikadusta. Dongtain läheisyydessa asutus oli todella vanhan ja rähjäisen näköistä. Koirat juoksivat vapaina kaduilla ja asumukset olivat vain pari-kolmekerroksisia. Katutaso oli täynnä pieniä kioskeja, korjaamoita ja muita pieniä liikkeitä. Meininki oli erittäin originaalia.

Itse Dongtai Roadia kansoitti kuitenkin rihkaman perässä juoksevat länsimaalaiset ja englanninkielisiä myyntilauseita laukovat myyjät. Tarjolla oli kaikkea vanhaa ja vanhannäköistä kamaa: vanhoja punaisten vuosien aikaiselta näyttäviä propagandajulisteita, pieniä patsaita, jonkin verran käsitöitä ja myös tekstiilejä. Tallustelimme kujan läpi ja kyllähän sitä mukaankin tarttui vähän tuliaisia.

Suunnitelmissa meillä oli mennä Hooterssiin nauttimaan ruokaa niin silmillä kuin suullakin, joten lähdimme kävelemään kohti People's Squaren metroasemaa. Matkalla joku kengänkiillottaja yritti tarjota meille palveluitaan, mutta kieltäydyimme tarjouksesta. Mies kuitenkin tuli perässämme ja iski tuubista kiillotusainetta Timon tossuihin mutissen samalla jotain kahdesta yuanista. Noh, ei siinä auttanut muukaan kuin pysähtyä. Katselin kun mies työskenteli Timon kenkien parissa, ja ennen kuin huomasinkaan, tämä iski valkoisiin kenkiini valkoista tahnaa, tietenkään mitään kysymättä. Ihan hyvää työtähän äijä teki, hinkkasi hiomapaperilla pinttyneimmät liat pois jne. Työn päätyttyä tarjoamani vitonen ei kuitenkaan kelvannut, laskua oli kuulemma kertynyt kahdensadan yuanin verran. Naurahdimme ja lähdimme talsimaan poispäin miehen edelleen seuratessa. Hinta tippui sitä mukaa mitä nopeammin aloimme kävelemään, mutta 125 yuania tuntui miehestä olevan sopiva hinta. Tarjosin ukollo viittätoista ja muutaman mulkaisun jälkeen se kelpasikin. Päästiimpähän jätkästä eroon, eikä 1,5e paha hintakaan ollut. Huijari mikä huijari, mutta ompa kiiltävät kengät.

People's Squarelta hyppäsimme linjan 2 metroon ja suuntasimme Lujiazuin asemmalle Pudongin keskustaan. Käynnissä oli ilmeisesti "onhansekohtapuolinkuusi"-ruuhka, sillä lössiä oli kohtalaisen runsaasti. Lujiazuin asema ja pilvenpiirtäjien ympäröimä liikenneympyrä olivat edelleen remontissa, joku kuukausi sitten tuolla viimeksi vierailimme. Monet paikat ovat Shanghaissa tällä hetkellä korjauksen alla, koska World Expo alkaa ensi kuussa.

Olimme huomanneet Hootersin sijaitsevan Super Brand Mallissa siellä viimeksi vieraillessamme. Paikka löytyikin kyseisetä ostarista, mutta sisäänkäynti tapahtuikin ulkokautta, Hootersin omista ovista. Sisällä huomasimme tulleemme oikeaan paikkaan, kun vähäpukeiset naiset ohjasivat meidät pöytään. Tilasimme molemmat hampurilaisateriat mediumina, Timo otti kolaa ja itse otin Tsingtao-oluen. Siinä syödessa kiikaroimme samalla kiinalaisia kissoja ja fiilis oli hyvä. Ruoka oli hyvää, vähän normi hampurilaisista poikkeavaa. Pihvi oli isompi ja laadukkaampi. Paikan asiakaspalveluun kuuluu se, että tarjoilijat tulevat välillä juttelemaan ruokailijoille. Kuuleman mukaan heillä oli viime vuonna ollut vakioasiakkaana joku suomalainen opiskelija, hyvä maku jätkällä, pakko sanoa. Pakollisten posekuvien ja Timon yllättvän pitkään kestäneen kolajuoman jälkeen jätimme Hootersin haikein mielin. Hyvä ruoka ja ensiluokkainen silmänruoka olivat ihan ok-hintaisia, viitisen euroa per ateria. 10% palvelumaksun maksoimme kerrankin mielellämme.

Kiersimme vielä Super Brand Mallia hetken, koska sieltä piti löytyä arcade. Pelihallin löysimmekin mutta kyseessä oli lapsille suunnattu leikkipaikka, jossa ei oikeita pelejä ollut laisinkaan. Huomasimme myös että viimevisiitillä emme tajunneet ostarin laajuutta täysin. Paikka oli ainakin kaksi kertaa suurempi kuin muut isot ostoskeskuset täällä, eli varmaan neljä kertaa isompi kuin Suomen isoimmat. Tämän kiertämiseen menisi varmaan pari päivää.

Ostarin jätettyämme otimme muutaman kuvan Shanghain valoista ja lähdimme ajelemaan hotellille päin. Caobaon asemalta päätimme kävellä kotiin vähän erireittiä, pienempia teitä pitkin. Ikävä kyllä suurin osa liikkeistä oli sulkenut jo ovensa.

Kotona nautimme vähän riisiviinaa, joka pitäisi saada loppumaan pikkuhiljaa. Niin kallis ja hieno aine kuitenkin on kyseessä. Tutustuimme myös vähän internetkulttuuriin, mielenkiintoine paikka tämä netti.