30.3. - Kerstai

Meillä oli keskiviikoksi kylläkin suunnitelmia, mutta ainakaan päivä ei alkanut niiden mukaisesti. Heräsin perinteisen kuuden sijaan kellon ollessa 8:15 Joonaksen todetessa tämän. Kahden herätyskellon pirinästä ei ollut mitään muistikuvaa. Joonas sitten soitti Cherrylle, että nyt on käynyt niin kuin on käynyt, ja itse päätin että se on sitten aivan sama jos jatkaa vain nukkumista.

Herättyäni määrittelemättömän ajan kuluttua uudelleen päätin katsella mitä kannettavalle kuuluu. Samalla yritimme miettiä jotain kehittävää tekemistä talvisen Shanghain pilvisenä päivänä, mutta se oli aika hankalaa. Päätimme siis lähteä kohti Hong Kong Centreä, People's Squarella sijaitsevaa maanalaista ostaria. Yritimme erittäin kehittävästi katsella jotain, mutta Namcon tullessa vastaan menimme kuitenkin vain vaihtamaan paikalliset parikymppiset poleteiksi. Pelattuamme yllätti nälkä ja päätimmekin käydä hyväksi havaitussa Ajisen Ramenissa, joka sijaitsi lähellä. Itse otin japanilaista friteerattua riisiä, kun taas Joonas otti jonkinlaista ramenia ja hän sai myös teemukin mukaan kotiinvietäväksi. Ruoka maistui kuten aina, mutta mitä seuraavaksi, sitä emme tienneet. Poistuimme ulos, jossa kolme nuorehkoa naishenkilöä tuli utelemaan tietoa ja halusivat meitä teelle, "koska harjoittelivat englantiaan". Kiinaan aikoville sellainen vinkki, että jos teelle tahdot mennä nyt niin takuulla yllätyt, laskusta nimittäin. Olimme tutkineet asiaa nimittäin etukäteen ja yleensä tällaiset teepaikat johon englanninharjoittelijat länsimaalaisia vievät maksavat noin 250 euroa. Kieltäydyimme siis valkoisen valheen avulla ja poistuimme takavasemmalle.

Tylsyydessämme saimme jotain harvinaista, nimittäin idean. Päätimme tehdä jotain jonka juuri tällä sekunnilla nimeän metroruletiksi. Katsoimme jonkin paikan mihin menemme ja lähdemme sinne metroa pitkin sopivalla linjalla. Kohteeksi valitsimme Zhongshan Parkin ja suuntasimme sitä kohti kakkoslinjalla. Perille päästyämme totesimme "Hei tässähän on pari kauppaa, kierretään nuo läpi." Pari kauppaa osoittautui kuitenkin taas noin kymmenkerroksiseksi ostariksi, joten kiersimme muutaman kaupan. Tämän jälkeen poistuimme ulos ja ajattelimme kävellä seuraavaa metroa kohti. Kävelimme Kiinassa melko pieniä teitä (vain kaksi kaistaa!) pitkin katsellen välillä pienehköjä kauppoja, jos näkyi jotain kiinnostavaa. Lopulta löysimme itsemme kolmoslinjan luota, ja kiipesimme ylös kohti maanalaista. Kolmoslinja ei ollutkaan niin maanalainen, vaan se kulki New York-tyylisesti teiden yläpuolella. Jäätyämme arviolta hotellia läheisellä pysäkillä ulos, päätimme ottaa taksin.

Kotona totesimme kellon olevan sopivasti suihkua vaille baaria, eli puoli yhdeksän. Kävin siis suihkussa jonka jälkeen otimme jälleen taksin kohti Changshu Lu:ta. Pysähdyimme sunnuntaina tutuksi tulleen CD Sohon kohdalla, mutta päätimme ensin katsella muiden paikkojen tarjontaa. Kävellessämme tultiin meille ehdottamaan muunmuassa "Ladybathia", mutta jätimme tämän noteeraamatta. Eikö ihminen saa mennä juomaankaan rauhassa? Saavuttuamme muiden baarien keskittymälle noin 14 kiinalaista tyttöä alkoivat huutamaan eri tahtiin "Hello welcome!". Saimme kuitenkin katsottua listaa, paukut näyttivät olevan kolmen euron luokkaa. Kaksi paukkua räkäisen oloisessa paikassa, vai niin monta kun haluaa CD Sohossa, hmm? CD Sohon kuuden euron "All you can drink" voitti kuitenkin ja lähdimme kävelemään takaisin päin.

Rannekkeet kädessä menimme etsimään tiskiltä istumapaikkaa ja aloitin viskikolalla Joonaksen otettua viskin. Parin minuutin kuluttua jatkoin toisella viskikolalla, joka tuntui huvittavan baarimikkoa. Hetken kuluttua hän kuitenkin alkoi kyselemään minulta eri juomien lausumisia englanniksi. Paikallisille englannin lausuminen on todella hankalaa ja se vaatii aina muutamia yrityksiä. Lisäksi musiikki soi erittäin lujaa ja basso täryttää lompakkoa taskussa, joten kuuleminenkin on pieni ongelma. Muutamien juomien ja lausumisien jälkeen baarimikko totesi, että olemme hyviä lausumaan ja kysyi olemmeko Englannista kotoisin. Vastasin että ihan vain Suomesta, johon hän totesi "Aa, northern Europe. Very cold.". Juotuamme hiukan lisää erotimme joukosta länsimaalaisen. Kävin kyselemässä mistäpäin hän oli kotoisin ja vaikkei kovin hyvin kuullutkaan, niin aksentti paljasti heti saksalaiseksi. Juttelimme siinä sitten joitakin hetkiä, kunnes uusi saksalainen tuttavamme lähti heilumaan tanssilattialle. Otimme sitten vielä ties kuinka monennet juomat ja päätimme lähteä kohti kotia, koska vuorokausi oli jo salakavalasti päässyt vaihtumaan. Otimme taksin, näytimme hotellimme korttia ja perille pääsimme mitä kummallisinta reittiä. Hinta ei ollut kyllä normaalia pahempi. Hotellille päästyämme menimme suorahkosti nukkumaan, eli enempää raportoitavaa ei ole.